Kälviän sotilastorpat: Tiilimäki
Alla kuvassa sinisen nuolen suunnassa korpijärventien risteyksessä olevan talon kohdilla, on ollut yksi 21:stä kälviän ruotusotilastorpasta, Tiilimäki. Ruotua ylläpitivät Porkolan, Kleemolan ja Korpijärven talot. Sotilaita torpassa mainitaan asuneen neljä, 1700-luvun alusta venäjänvallan ajan alkuun 1809, jolloin ruotusotamiesjärjestelmä luonnollisesti lakkautettiin. Torpan nimi tulee sen paikalla olleesta tiilentekopaikasta ja kuopasta, joita näillä kohdin jokea on ollut useita. Ruotusotilasjärjestelmästä yleensä ja kälviällä enempi Kälviän kantatilat: Tuunala kätkössä. ( GC3DEFK )
Sotamies Anders, Antti Törn.
Tiilimäen sotilastorpassa syntyi 04.12.1774 poikalapsi, joka sai nimekseen Antti Törn. Hän oli torpan kolmannen sotilaan, 1788-1790 sodassa ansioituneen Petter Törnqvistin ja vaimonsa Margareta Antintytären neljäs eloon jäänyt lapsi. Petter oli palkittu ansioistaan tuon sodan jälkeen harvinaisella viiden vuoden eläkkeellä ja asumisoikeudella torpassa. Sotilashuonerahastosta 2.5.1797 alkaen maksettu eläke, oli suuruudeltaan 3 riikintaaleria ja 13 killinkiä. Pojista kaksi, Antti ja Matti jatkoivat sotilasuralla ja tyttäristä nuorin avioitui sotilaan kanssa.
Seuraavassa pari kuvaa Uuno Huhtalan laatimasta Juuret Kälviällä 1 teoksesta:
Uuno Huhtala
Kälviä, 1917-2000. Opettaja, Kotiseutuneuvos ja erittäin aktiivinen kotiseutumies!. Uuno Huhtala mm. kirjoitti useita kotiseutumatrikkeleita, ...historian kirjoja ja artikkeleita ym. historiankirjoituksia kälviältä. Hän viimeisteli Juuret kälviällä kirjoihin oman, kirkon kirjoja mukaelevan esittely tavan, jossa edetään taloittain asukkaittensa "sukutauluissa". "Sukukirjoissa on myös erittäin paljon tietoa ja asiaa kälviältä menneiltä ajoilta. Uunon elämäntyö kaikkineen on erittäin merkittävä historian kiinnostuksen ja harrastamisen, kotiseututyön ja sukututkimuksen pohja ja perusta kälviällä ja miksei laajemminkin. Vastaavaa perustaa kotiseututyöhön tuskin löytyy muualta Suomesta!
Samuli Paulaharju.
Samuli Paulaharju, Kurikka 1877-1944 Oulu, oli ammatiltaan opettaja ja tunnetaan laajalti ansioituneena kirjailijana, kansanperinteen kerääjänä ja tallentajana maamme historiassa. Hän kertoo tarinan Antti Törn:stä kirjassa: "Suomenselän Vierillä". Kirja on ilmestynyt 1930, eli reilu sata vuotta suomen sodan jälkeen, joka on kuitenkin aika vähän perimätiedon säilymisen kannalta?
Seuraavassa katkelma tuosta kirjasta. Teksti on tuon ajan kieltä ja toisten kiroittama teksti luonnollisesti muokkaamatta.
"Suomensodan jälkeisinä vuosina saapui Perhon hiljaisiin salomaihin muutamia entisiä sotaurhoja. Vimpelin rajoilla, Peltokankaan mäellä sanotaan asustaneen sotaukkoja kaksittain: liti ja Erkki Eini. Nelikon ala urohilla oli maata muokattuna, kun taistelukentalle marssi 1811 kolmas kovamies,Töörni-äijä, Anders Törn. Tämä neljä tuumaa neljättä kyynärää pitkä Anterus oli kotoisin Kälviältä ja oli tapellut ryssien kanssa monet kerrat. Ruonan sillalla, jossa ryssä oli kolmesti ajanut väkeä sillan tàyteen, Töörni oli pistimissä heilunut ja heitellyt venäläisiä yli kaidespuun, niin että joki oli ollut aivan kuivapäänään ryssän raatoja. Ja lisalmen isossa sodassa pajunättisillä ollessaan, Anterus oli pistellyt ryssiä kuin silakoita, väliin kolmekin samaan rassiin. Oli Töörni sitten omin luvin tehnyt mökin Teerijarven metsiin, mutta kun mies oli ollut riihtä puimassa, ruotsalainen oli tullut ovelle ja sanonut: —" Mine otta sulta jyve pois!" Vastapuheeksi Anterus oli antanut ruotsalaiselle sellaisen korvallisen, etta hän oli maannut kauan aikaa riihen seinustalla, muistamatta vähääkään, etta "pitäisi otta jyve pois". Teerijàrven ruotsalaismetsistä Töörni kumminkin muutti pois Perhon Peltokankaanmälle sotamiesten mökkiseuraan." ( olis mielenkiintoista tietää teerijärvellä se paikka? Onko tieto säilynyt? )
- Ruonan taistelu käytiin ruonan sillalla karstulassa elo-syyskuun vaihteessa 1809. Sen mainitaan olleen yksi ratkaisutaisteluista suomen sodassa ja iisalmen isolla sodalla tarkoitetaan kaikkien tuntemaa koljonvirran taistelua iisalmessa vajaa vuotta aiemmin 27.10.1808.
Lisää Suomen sodasta voi lukea J.L. Runebergin upeasta kansallisromantiikan alkuaikojen suuresta runoteoksesta: "Vänrikki Stoolin tarinoita", joka ilmestyi ruotsinkielisenä kahdessa osassa vuosina 1848 ja 1860.. Teos on suurelta osin fiktiivinen, ainakin yksityskohdiltaan, mutta ...varmaan jossain, "totta toinen puoli", niinku vanhat sanoo, tai ainaki "vähä siemeneks"!?
Kansallisrunoilijamme J.L. Runeberg.
Johan Ludvig Runeberg syntyi 1804 pietarsaaressa, mutta osa sukujuurista tuli vahvasti teerijärvelle ja vetelin torppan taloon. Opiskeluaikanaan, hän asui saarijärvellä, vetelistä vain noin sata kilometriä samaa tietä itäänpäin. Tarkemmin vuosina 1823 - 1825, jolloin nuo suuret sotasankarit olivat vielä elossa. Hän muutti sieltä eri vaiheiden jälkeen porvooseen, missä hän kuoli vuonna 1877.
Seuraavassa katkelma Marjatta Pulkkisen Runeberg:stä kirjoittamasta ja perhojokilaakso lehdessä julkaistusta jutusta vuodelta 2004.
"Saarijärven luonto lumosi nuoren opiskelijan täysin ja täällä kuullut kertomukset muuttuivat runoiksi. Siellä asuivat tilallansa hallaisella paavot. Siellä oli ympärillä sekä Kustaan sodan että Suomen sodan veteraaneja - olihan sodasta kulunut vasta toistakymmentä vuotta. Kylällä oli sotamies Stool, ruokapöydässä istui usein kertojina kaksi sodan veteraania, kapteeni af Enehjelm ja hänen lankonsa luutnantti Haczell. Runoiliija oli pikkupoikana Pietarsaaressa nähnyt ohikulkevan Döbelnin ja istunut Kulnevin sylissä; niinpä olikin aineistoa runsaasti Vänrikki Stoolin tarinoihin."
- No enhän minä ole palio mikään sanomaan että näin se on, mutta kyllä se ny vähä siltä näyttää...!?
Pannaas mikkon&co:n FTF-loki tähän!
Vesiset
07/02/2016 Ftf klo 22:23
Raaheen suuntautuneen denarikierroksen kirjalliset työt sain just tehtyä, kun ilmestyi mahdollisuus vähän kirkastaa sateisen päivän saldoa. Viipymättä karautettiin matkaan ja siinä jäi kyllä kätkökuvaukset lukematta ja torpan paikat maastossa katsomatta. Perillä kopeloitiin ensin väärää kohdetta vähän aikaa, kunnes saatiin näköhavainto kätköstä. Mitään apuvälineen tarvetta en kyllä havainnut, pelkät geenit riitti. Nyt kun tuota kätkökuvauksen juttua rauhassa lueskelee, niin onhan siinä selvät yhtymäkohdat Stoolin tarinoihin. Varmasti oli Runebergilläkin esikuvat sankareilleen todellisuudessa, aivan kuten Linnalla myöhemmin Koskelalle ja Rokan Antille. Joo, ja onhan noita Törnejä sotatöissä kunnostautunut myöhemminkin. Vaikka ei taida olla ihan samaa sukua, Lauri oli muistaakseni kotoisin Viipurista.
Että KK!