Iitin tieliikenteen historiaa
Iitin pääväylät ovat pysyneet suurin piirtein samoina jo
vuosisatoja. Salpausselkää myöden pääsi Uudenkylän, Kausalan ja
Keltin väliä Ylistä Viipurintietä. Reitti Haminasta Elimäelle ja
edelleen Uudenkylän kautta Hollolan suurpitäjään oli tärkeä
kauppareitti. Ruotsi-Suomen rajan siirryttyä Kymijoelle Savontiestä
Loviisasta Mäntyharjuun tuli entistä tärkeämpi. Pohjois-Iitissä
monet tiet olivat käytössä vain talvella. Kesällä kuljettiin
veneellä. Niiltä ajoilta onkin peräisin Iitin jakaminen Maakansaan
ja Vesikansaan.
Vaikka Maakansan puolella ei olekaan juuri suuria vesistöjä,
maata halkovat pienemmät Sääskjärveen laskevat joet ja
Suomenlahteen päättyvä Taasianjoki. Näiden jokien ja ojien
ylittämiseksi on rakennettu varmasti lukuisia puusiltoja, joita ei
enää ole. Tärkeimpien reittien varrelle ja teollisuuden äärelle on
rakennettu kivisiä holvisiltoja.
Entisaikoina teiden rakentaminen ja kunnossapito oli annettu
talollisten vastuulle. Siksi yhä edelleen monet tiet mutkittelevat
seudun tilojen pihapiirien kautta. Talolliset myös suhtautuivat
luonnollisesti varsin nihkeästi määräyksiin parantaa teiden kuntoa
"kaukoliikenteen" tarpeita palvelemaan. Eiväthän he itse siitä
juurikaan hyötyneet.
Uusi tielaki ja liikenteen kehittyminen varsinkin 1920-luvulta
alkaen on asettanut haasteita vanhoille silloille. Esittelemme
sarjan kivisiltoja, jotka ovat edelleen käytössä, ovat jääneet pois
käytöstä uuden tielinjauksen johdosta tai ne on purettu pois uuden
sillan tieltä. Iitin kivisiltoja ei löydy Tiehallinnon listaamien
museosiltojen joukosta, mutta hienoja ne silti ovat. Kätkösarjaa
saa toki jatkaa aihepiiriin sopivilla silloilla. Sarjan kätköt on
sijoitettu siten, että purkin esiinsaamiseksi ei tarvitse (eikä
saa) siirrellä kiviä.
Kolisevan vanha silta
Paikannimi Koliseva mainitaan ensimmäisen kerran Elimäen
käräjillä vuonna 1480. Nimen epäillään olevan nykyisen Asikkalan
suunnasta saapuneiden uudisasukkaiden tuliaisia, mutta onpa se
saattanut saada nimensä kolisevasta myllystäänkin. Mylly oli ollut
olemassa ainakin jo vuonna 1585. Seudun talot huolehtivat myllyn
kunnossapidosta ja saivat vastineeksi jauhaa viljaansa. Mylly sai
voimansa Myllyojasta ja lähinnä sen kevättulvista.
Uudenkylän ja Elimäen yhdistävä ja sitä kautta tärkeän yhteyden
Kymijoen lohenkalastusalueilta Hollolaan tarjonnut tie on kulkenut
Kolisevan kautta Myllyojan yli vuosisatoja. Siitä ei ole tietoa,
milloin vanha kivisilta on rakennettu. Kun
Elimäki-Koliseva-Sääskjärvi -tie julistettiin maantieksi vuonna
1931 ja mm. linja-autoliikenne sitä pitkin aloitettiin, muodostui
vanhasta kapeasta sillasta varmasti pullonkaula. Vanha silta on
onneksi säilytetty ja uusi silta on rakennettu sen viereen.
Sillan toiseen päähän on siirretty vanha navetta. Siellä
säilytetään mm. ruumisrekeä ja käsikäyttöistä palosammutinta.
Navetan takana on pari myllynkiveä entisestä myllystä. Estääkseen
näiden suuresti haluttujen käyttöesineiden joutumisen varkaiden
käsiin, talon entinen isäntä valoi niihin sementtiä.
Talon isäntä on antanut luvan jättää auton tien viereen
ilmoitettuun paikkaan.
Lähteet
- Aimo Halila, "Iitin historia I", toinen painos,
1988
- Aimo Halila, "Iitin historia II", 1966
- Paikallistieto